Teollisuuden uutisia

Mikä on Nikethamide CAS 59-26-7? Mitkä ovat sen toiminnot?

2025-05-07

Nikethamide CAS 59-26-7on synteettinen amidiaine. Sen molekyylirakenne muodostuu kemiallisella sidoksella syklisen komponentin välillä nikotiinamidirakenteessa ja dietyyliamiiniryhmässä. Tämä erityinen kokoonpano tekee siitä liukenevan sekä rasvaa että vettä. Kiinteässä muodossa,Nikethamide CAS 59-26-7näkyy valkoisena kristallina. Sen liukoisuus eri liuottimissa vaihtelee liuottimen tyypin ja ympäristön lämpötilan kanssa. Sen farmakologisen vaikutuksen ydin on sen kyvyssä säätää aivojen keskuksen spesifisiä proteiinireseptoreita. Parannalla signaaliaineiden siirtotehokkuutta neuronien välillä, se vahvistaa epäsuorasti hengityskeskuksen aktivointiintensiteettiä.

Nikethamide CAS 59-26-7

Saavuttuaan ihmiskehoon, maksan biotransformaatiojärjestelmä leikkaa etyyliamiiniryhmän sisäänNikethamide CAS 59-26-7Vaiheissa tuottaa erilaisia ​​metaboliitteja, joilla on erilaisia ​​aktiviteetteja. Lääkkeen imeytymisen ja jakautumisen näkökulmasta sen kyky tunkeutua veri-aivoesteeseen ja proteiinien sitoutumisaste veressä osoittaa lisääntymisen ja vähenemisen suhdetta. Tämä vuorovaikutus vaikuttaa suoraan lääkkeen tehokkuuden nopeuteen ja lääkkeen tehokkuuden kestoon. Myrkyllisyystutkimukset viittaavat siihen, että käyttöNikethamide CAS 59-26-7Määritetyn annoksen yli voi laukaista hermosolujen signalointiaineiden hallitsemattoman vapautumisen, mikä häiritsee neuronaalisen sähköisen aktiivisuuden normaalia tasapainotilaa.


Todellisuudessa keskitytään hätätilanteen masennuksen hätätilanteeseen, ja sen kohteet ovat keskittyneet medullaarisen hengityskeskuksen kemiallisesti herkälle alueelle. Lääkevaikutusta säätelevät yksittäiset erot metabolisessa entsyymiaktiivisuudessa ja happo-emästasapainossa, ja pitkäaikainen käyttö voi indusoida reseptorin herkistämisen. Vakauden kannalta amidisidosNikethamide CAS 59-26-7on vaarassa hydrolyysi korkeassa lämpötilassa tai vahvoissa happoolosuhteissa, mikä vaikuttaa biologisen hyötyosuuden ennustettavuuteen. Nykyinen tutkimus keskittyy rakenteellisten analogien kehittämiseen, pyrkimyksenä toiminnan selektiivisyyden optimoimiseksi ja sydän- ja verisuonijärjestelmän sivuvaikutusten esiintyvyyden vähentämiseksi.


X
We use cookies to offer you a better browsing experience, analyze site traffic and personalize content. By using this site, you agree to our use of cookies. Privacy Policy
Reject Accept